Soutamista vai huopaamista?

Sain vieraakseni elämänvoimaa ympärilleen säteilevän nuoren naisen. Keskustelumme lipui nopeasti aika syvälle elämän aaltoihin. Meille käy usein niin tämän ajattelijan kanssa. Puhuessamme erilaisista aikakäsityksistä, kysyi tämä vieraani minulta viisaita. Jos ajattelet itsesi soutamaan veneeseen kohti tulevaisuutta, kummin päin haluat veneessä istua?

Ajattelin itseni veneeseen. Asetuin penkille kasvot menosuuntaa kohti ja huopasin hiljalleen eteenpäin. Ensimmäiseksi tunsin tuulen kasvoillani. Se tuntui mielikuvissani hyvältä. Tuuli vilvoitti ja vei mennessään päätäni puristavat ajatukset. Meri aukeni aavana edessäni ja huomasin ettei mikään estänyt minua soutamasta aivan suoraan tai vaikka mutkittelemalla jos haluaisin. Elämässäni aiemmin tapahtuneet asiat olivat takanani ja olin niistä opin saaneena matkalla kohti uutta. Näin selvästi eteenpäin, mutta huomasin, että jos yritin katsoa liian kauas alkoi näkymä sumentua. Toisaalta rohkeus katsella suoraan tulevaisuuteen kiehtoi minua ja vähitellen se alkoi tuntua hieman pelottavalta. Aika pian huomasin olevani yksinäinen. Missä muut olivat ja miksi tuntui etten saanut yhteyttä menneisiin tapahtumiin ja ihmisiin?

Käännyin mielikuvissani toisin päin. Soudin eteenpäin. Nyt tuuli osui selkääni ja se tuntui hieman viileältä. Katselin maisemaa, joka loittoni hiljalleen silmissäni. Välillä katseeni pysähtyi johonkin etääntyvään yksityiskohtaan ja toisinaan katselin maisemaa ikäänkuin sumuverhon läpi. Tulevaisuus läheni ja läheni, mutta se ei saanut mieltäni levottomaksi. Kurkkailin välillä olkani yli näkymää ja päätin jatkaa. Menneisyys näkyi silmissäni ja loittonin siitä vähitellen. Onneksi, koska en olisi jaksanut katsella samaa maisemaa loputtomiin. Tulevaisuuteen soutaminen katsellen ajoittain menneeseen tuntui turvalliselta.

Kummin päin sinä istut tällä hetkellä veneessäsi matkalla kohti tulevaisuutta? Haluatko jättää menneet taaksesi ja keskittyä tulevaan vai kohdata tulevaisuutesi myös menneet muistaen? Minusta tämä ajatusleikki oli kiehtova. Toisinaan on tarpeellista ajatella vain tulevaa ja uutta, kun taas joskus menneisyyden unohtaminen veisi mukanaan jotain hyvin olennaista. Voi olla voimaannuttavaa huomata mikä on itselle ominainen tapa lähestyä tulevaisuutta. Sen ymmärtäminen saattaa auttaa tajuamaan omia reaktioitaan esimerkiksi työpaikalla myllertävän uudistuksen edessä tai menneisyyden haamujen kummitellessa yllättävissä paikoissa. Äärettömän koulutuksissa ja työnohjauksissa saa katsella tulevaan ja menneisyyteen.

Apunasi samassa veneessä toimii täydellä sydämellä kouluttaja, luennoitsija, työnohjaaja ja työyhteisövalmentaja Anu Ojanperä.

Viimeisimmät artikkelit

Kategoriat

Arkistot

Avainsanat