Omista esihenkilövuosista on jäänyt mieleeni monia mukavia asioita, mutta myös ajoittainen yksinäisyyden ja neuvottomuuden kokemus. Asiat tapahtuivat työpaikalla nopealla tempolla ja reagointini niihin oli välillä ajateltua ja joskus suoraan selkäytimestäni tullutta toimintaa.
Monesti koin suurta neuvottomuuden tunnetta isojen henkilöstöhaasteiden edessä ja olisin kovasti tarvinnut paikkaa, missä olisin voinut puhaltaa enimmät mieleltäni pois. Tällaiseen tarpeeseen syntyi Äärettömän työnohjauksellinen, ratkaisukeskeinen ja valmentava ohjaus esihenkilöille. Tässä kerron kokemuksia esihenkilövalmennuksista.
Ensimmäinen valmennuskerta on tärkeä. Virittäydyn siihen erityisesti hakemalla itselleni oman hyvän tilan. Haluan antaa jokaiselle aikaa kertoa itsestään ja omasta työhistoriastaan. Minulle on tärkeää, että tiedän millaisesta maailmasta valmennettavani on tähän hetkeen tullut. Myös heille on tärkeää tulla nähdyiksi ja kuulluiksi ja kuulen heidän äänessään ylpeyttä, iloa, kokemusta ja joskus haikeuttakin.
Perjantai-iltapäivä alkaa hämärtyä. Lukittaudun työhuoneeseeni ja laitan luurit korville. Näytölläni minua tervehtii iloisia kasvoja työhuoneistaan. ”Olen maanantaista asti odottanut valmennustamme”, ”On kyllä ollut raskas viikko”.
Puhumme työhyvinvoinnista. Ihmettelen ääneen, että kuka huolehtii esihenkilöiden työhyvinvoinnista ja jaksamisesta. Työelämässä elää vahvana uskomus siitä, että esihenkilöt eivät tarvitse tukea jaksamisessaan ja hyvinvoinnissaan. Heidän asemaansa ajatellaan kuuluvan velvollisuus sietää ja kestää kaikenlaista ja ponnahtaa aina kuin korkki veden pinnalle. Tiedän, että paljon he jaksavatkin ja sitten eivät aina jaksa. Sellaista on olla ihminen! Puhun palautumisesta, resilienssistä, kiireestä ja stressin kertymisestä kehoon ja mieleen. Opetan muutaman tavan hallita näitä asioita. ”Tämä on niin helpottavaa”, huokaisee joku.
Perjantai-iltapäivä alkaa hämärtyä. Lukittaudun työhuoneeseeni ja laitan luurit korville. Näytölläni minua tervehtii iloisia kasvoja työhuoneistaan. ”Olen maanantaista asti odottanut valmennustamme”, ”On kyllä ollut raskas viikko”. Koska haluan lähestyä asioita ratkaisukeskeisesti, ohjaan valmennettaviani tarkastelemaan kokemuksiaan hieman kauempaa. Kysyn, että millaisten ilmiöiden kanssa olette olleet tekemisissä viime aikoina. Joku kertoo ja me kuuntelemme. Ilmiöt ovat tuttuja ja yhteisiäkin. Tunnemme yhteisöllisyyttä ja vertaiskokemista. ”Parasta valmennuksissa on se, että muut tietävät varmasti mistä puhun!”.
Tälle kerralle olen valmistellut pienen teoriaosuuden rakentavasta palautteen antamisesta ja vastaanottamisesta. Haluan vastata edellisellä kerralla nousseeseen tarpeeseen. Nämä tilanteet koetaan vaikeiksi. Aloitan valmennuksen kysymällä, että millaisia haastavia tilanteita sinulla on ollut viimeaikoina. Pyydän kertomaan erityisesti sen, jossa ei tiennyt kuinka olisi pitänyt toimia. Näitä tarinoita kuunnellaan hiirenhiljaa. Ryhmä alkaa keskustelemaan itsestään. Nämä ovat parhaita hetkiä. Välillä kokoan ja kerron mitä kuulen heidän puheessaan. Sitten näytän muutaman kuvan ja opetan heille yksinkertaisen mallin tulevia tällaisia tilanteita varten. Tämän olen heille valmennuksen alussa luvannut. Kaikki oppini on siirrettävissä käyttöön heti. Lopuksi teetän pienen rentoutuksen ja mielikuvaharjoituksen.
Olen suunnitellut valmennukseni niin, että samoja teorioita ja tekniikoita voi hyödyntää oman jaksamisensa ja hyvinvointinsa tukemiseen, mutta myös oman työyhteisönsä hyvinvoinnin tukemiseen. Saan tästä palautetta: ”Huomasin käyttäväni keskusteluissa alaisteni kanssa valmennuksessa opittua rakentavan palautteen antamisen tekniikkaa sekä rajaamista”. ”Olen oppinut analysoimaan ongelmia eri tasoilla ja muistan pysähtymisen merkityksen arjen pyörityksessä”.
Valmennuksemme on loppumassa. Pyydän palautetta ja sitä saan: ” Oman työn reflektointiin aikaa hyvin ammattitaitoisen ja kokeneen valmentajan ohjauksessa”, ”Vapauttavaa!”, ” Erittäin lämmin, empaattinen ja osaava ohjaaja”, ”Todellakin suosittelisin tätä jokaiselle esihenkilölle”, ”Oli helppo solahtaa kesken kiireisen arjen Zoomin kautta mukaan”. Joku ryhmistä ei haluakaan lopettaa.
Sovimme keväälle lisää valmennuksia ja teen sen mielelläni. Saan näistä itsekin tosi paljon!
