”Tuntuu, että koko ajan on tehtävä jotain, saatava aikaan tai pidettävä asiat ja tapahtumat järjestyksessä. Mikään ei oikein riitä ja huonommuuden tunne vaanii. Tulee stressiä ja fyysisiä oireita. On vaikeaa rentoutua.”
Oletko oppinut tulemaan näkyväksi suorittamisen ja tekemisen kautta? Moni meistä on! Tämä ehkä lapsuudessa opittu toimintamalli on saattanut auttaa meitä selviämään elämän varrelle tulleista haasteista ja karikoista ja tulemaan nähdyksi ja kuulluksi edes jollakin tavalla. Ihan oikeasti olisimme tarvinneet palautetta siitä, että riitämme juuri sellaisina kuin olemme. Koska janoamme nähdyksi ja kuulluksi tulemista, vaativuus itseä kohtaan lisääntyy. Tämän jälkeen suoritamme entistä enemmän ja kehä on valmis!
Mitä suorittamisen takana on?
Usein sen takana on kipu. Sille tulee helposti itse sokeaksi ja siitä tulee uusi ”normaali”. Tämä selviytymiskeino saattaa olla tärkeä psyykelle ja kokonainen yhteisö (perhe, suku, työpaikka) voi sairastua suorittamaan.
Voi olla vaikeaa luottaa itseen ja muihin. On helpompi paeta suorittamisen maailmaan, kuin luottaa ihmisiin ja elämään. Suorittamisesta voi tulla ystävä. Muutosten ja uusien valintojen tekeminen ehkä pelottaa, joten on helppoa valita suorittaminen.
Tunteiden ilmaiseminen saattaa olla vaikeaa. Kuinka kohdataan ahdistus, viha tai turhautuminen? Tunteiden ja mielipiteiden nieleminen on helpompaa ja konfliktit ja erimielisyydet voi ohittaa uuvuttamalla itsensä työllä. Kontrollointi tuo tunteen, että hallitsen tunteenikin.
Sisällä voi olla paine ”tehdä kovaa”. Ainoastaan kovan itsekurin kautta tulee tuloksia- ajattelu lisää tunnetta puristaa enemmän ja enemmän, koska vähempi ei tunnu missään. Kontrollointi tuntuu todelliselta saavutukselta, vaikka oikeasti ihminen kaipaisikin jotain ihan muuta. Tavoitekeskeinen suorittaminen on hyvä tekosyy olla kuulematta tuota kaipuuta.
Halu olla erityinen. Kehut ja huomio tekemisistä ja aikaansaannoksista hivelevät. Kurinalaisuutta ja saavutuksia ihaillaan ja kadehditaan. Tämän avulla voi erottua muista ja olla enemmän kuin muut.
Kaiken tämän takana on yksinäinen ja väsynyt ihminen. Lopulta hän on aivan uupunut! Ihminen ei voi koskaan saada riittävästi sitä, mitä hän ei ihan oikeasti tarvitse! Tie helpotukseen kulkee sallivuuden, irtipäästämisen ja hetkessä elämisen kautta. Kun yhteys itseen aukeaa, palaa maailmaan värit, ilo ja rakkaus.
